Hipon ensimmäinen näytelmäharjoitus

Lähdettiin Hipon kanssa eilen Valkealan Toikkalaan mätsäriin. Ninnulla ja Niksulla oli mukana Sofia-hirvikoira, joka nyt olikin jo kyseisen näyttelyn konkari.. :D

Koiria oli paikalla ihan älytön määrä, kuulemma 205 ilmoittautunutta, mutta mikäs siinä, noin hyvin järjestetty mätsäri varmasti vetää porukkaa kun tieto kulkee. Paljon huonommin järjestettyjä virallisia ryhmänäyttelyitäkin on tullut käytyä, joten uskokaa vaan, en hehkuta turhaan! ;)

Hippo oli pikkupentujen sarjassa, kun ikää ei vielä oo sitä viittäkään kk kertynyt. Me oltiin ihan vähän aamulla olohuoneessa näyttelyremmiä pidetty kaulassa ja kävelty, ja kyllä se kotona menikin ihan hyvin. Pöydällä seisomistahan oltiin treenattu kyllä pitemmän aikaa, vaikkei se aivan kauhean mahtava menestys oo ikinä ollutkaan. Mutta eipähän neiti ainakaan pelkää pöytää, vaikkei paikallaan viitsi siellä(kään) oikein seistä.
  Paikalle kun päästiin niin yllätys oli suuri, kun pikkupikkupentujakin oli yli neljäkymmentä! Me siinä suunnilleen puolivälissä numerolla 24.

Alkuun neiti meinasi aivan tyystin väsähtää, kun aurinko porotti täydeltä terältä ja oli tosi kuuma. Kaiken sen katseltavan koiramäärän lisäksi vieläpä. Ensimmäisellä pyörähdyksellä kehään oli koottu kaikki osallistujat kerrallaan, joten ahdasta oli ja neidin mielestä siellä ei voinut liikkua oikein. Ällöttävää, joka puolella joku muu ja vielä kummallinen ketju työnnetty kaulaan!

Omalla vuorolla liikettäkin jo löytyi, tosin laukaten ja kun rajoitin laukka-askelia niin tulikin täysi stoppi. :D Pöydällä Hippo tosiaan oli ihan nätisti, antoi pienen kuvainnollisen niskuroinnin myötä kattoa hampaat, ja yhtään ei väistänyt eikä arastellut tuomaria. Saatiin punainen nauha.

Sittenpä tuo ipana ottikin pitkät unet Nikon rattaitten vierellä, ja sillä aikaa onneksi aurinkokin vetäytyi vähän pilven taakse joten pahin paahde hellitti.

Punaisen saaneitten pentujen kehässä liikkuminen parani sitä mukaa kun porukka väheni, ja siellä Hippo malttoi jo seistä asennossakin, oli vissiin enin kauhioenergia purettu jo. Olin jo hyvin otettu että pääsimme ekassa valinnassa jatkoon, koska se liikkuminen oli mitä oli.. Lopulta me sitten oltiin siinä satsissa toisia, oikein mahdottoman nätin bokseripennun ollessa ykkönen.
Nyt me aletaan vasta treenailemaan sitä liikkumista, eipä sitä täydellistä jaksamista ja osaamista vielä näin pieneltä voine vaatiakaan. :)

Ninnun Sofia voittikin sitten vaaleanpunaisen nauhan saaneet metsästyskoirat, on sillä vaan upeat liikkeet, vaikkeivät nyt aivan tyypilliset neliömäisen pystykorvatyypin koiraksi olekaan.. Mutta hienolta näyttävät! :) Bis-sijoitusta ei Sohville enää herunut, mutta silti, tuloksiin tyytyväisinä saatiin lähteä kotiin.

Harmittaa että ei ollut kameraa, eikä kukaan varmasti Hipotinta kuvannut. Olis ollut niin kiva laittaa tähän vähän kuvamateriaaliakin!

Ai niin, palkinnot oli runsaat ja hyvät, me saatiin mm. pikkusäkki Belcandon penturuokaa, leluja ja makupaloja, ja emännän riemuksi pussista löytyi myös suklaata! ;)

Long time no see..

 Tai jotain kuitenkin sen suuntaista että onpa taas mennyt aikaa siitä kun viimeksi oon kirjottanut. :)

 Pentujen lähdön jälkeen ei ole tullut päivityksiä tehtyä, aika on mennyt muilla töin. On mm. tehty polttopuita pinokaupalla, ja iso osa on vielä tekemättäkin. Kattokaapa vaikka! Näistä on jo monta nissaninlavallista viety muuallekin.

Lisäksi meille on syntynyt kananpoikia, ihania pikkutipuja kokonaista seitsemän kappaletta! :)


Lisäsimme meidän eläinlaumaa myöskin kahdella suomenlammaspässillä, joita hankkiessa piti rekisteröityä kaiken virallisen kaavan mukaisesti lampaanpitäjäksi ja tila piti ilmoittaa viralliseksi pitopaikaksi. Tilatunnushan tällä tilalla itsessään jo olikin ennestään, täällä on ollut karjaa aiemmalla omistajalla vielä kai tuossa vuosituhannen vaihteessakin. 

Meidän pässiaitaus on kyllä vissiin aika lailla ylimitoitettu kahdelle parikuiselle pässinpäälle, ainakin ne näyttävät kaksistaan siellä tosi säälittävän pikkuisilta.. Mutta kyllä ne varmasti kasvaa siitä. :D

Kuvia on kans kertynyt jo vaikka kuinka.. Laitetaas tähän nyt esittelyyn nää kanat ja tipuset ensin. Tiput on kuoriutuneet äitienpäivänä, ja nyt noi mustat on vaihtaneet väriä aika lahjakkaasti, ovat valkotäplikkäitä. Harmi ettei mulla ole niistä uudempia kuvia näköjään yhtään..

                               Tipurivi. Vaaleita on kaikkiaan neljä, tosin niihinkin osaan on tullut mustia täpliä.

             Jamppakukko. Kuulemma maatiaista ja leghornia. :) Kiltti kuin mikä, oikein hyvä käsiteltävä otus.

                                      Meidän ekat kanaset, maatiaismitkälie. Vaalea Klaara ja tumma Elsa.

               Lisää tipuja. Tuo vaalearintainen on pysynyt tuon värisenä, mutta nuo mustat on niitä täpläisiä.

                          Yks meidän iittiläisistä hautoo.

 
Laitetaas lammaksistakin jotain, tai no aika monta kuvaa. Ne poijjaat on pulloruokittuja ja hyvin leimautuneet ihmisiin, joten ne seuraa perässä kuin koirat. Ollaan käyty niitten kans lenkillä tuolla omilla mailla ja ihania ovat kyllä. Lihoiksi ne piti syksyllä laittaa mutta saapa nähä miten käy, miten sitä muka tommosia raskii.. :D Valkoinen on Poju, ja musta on Veikka. Ja juu, ovat oikiastikin veljekset. :)

Ai niin, pitää sitä vissiin vielä koiristakin jotain mainita! :D
Hippo-neitonen kasvaa kamalaa vauhtia, 4kk ikää ja kohta se on äitinsä mitoissa. Minkähänlainen mörssäri lie kasvaakaan.. Vauhtia sillä ainakin riittää, joskus tuntuu että vähän liikaakin. Siinä missä Via on enemmän rento lekottelijaluonne (vaikka kyllähän siltäkin vauhtia löytyy toisinaan), niin Hippo vetää sata lasissa neulapiikkihampaat ojossa ja hakee koko ajan jotain hommaa ja tekemistä ja puremista ja ja ja.. Mutta on se ihana!
 Korvat ei oo vielä nousseet kokonaan, tosin on ne paljon pystymmässä jo kuin tossa kuvassa. Uskon että nousevat kyllä, vaikka hauskaltahan se tommosena lupsukkanakin näyttäis. Tossa kuvassa se "avustaa" kasvimaan laitossa kolmisen viikkoa sitten.. Ja minä jäin nyt ihmettelemään ite että minne mä oon kaikki Hiposta otetut kuvat hukannut kun en muita löytänyt? O.o
Pitänee korjata tilanne ensitilassa..

Lisätääs loppuun vielä pari kuvaa Rekon uudesta kulkupelistä. Muutaman vuoden kinuamisen jälkeen poika sai mopon..

No niin, siinäpä niitä. :) Meidän kuulumisia.
 Sanallisesti vielä sen verran että pieneläinkrematoriohanke etenee kyllä, paperinpyöritystä tässä on riittänyt ihan omiksi ja vähän muittenkin tarpeiksi, mutta nyt yritämme uskoa että siinä hommassa ollaan loppusuoralla.
 Omavalvontasuunnitelma on väännön alla ja siinä riittää kyllä vielä tekemistä, mutta nyt jo sentään on joku ymmärrys siitä mitä siihen pitää osata kirjailla.. :) Kyllä tämä tästä. Kai.