Pentueen odottelu-uutisia!

Iloista odottelua luvassa taas!

Via kävi miehelässä ja tammikuun loppupuolelle odotellaan sitten taas vilinää ja vilskettä heelervauvojen merkeissä. Astutus onnistui loistavasti, kun vain maltettiin oikeisiin päiviin saakka. Via nyt oli aika tyrkky jo monia päiviä ennen aikojaan, ja me omistajat jo vähän asialla hermoiltiinkin, mutta herrakoira ei. Se hoiti homman kuin oppikirjan mukaan sitten kun sen aika oli. Hätäilemällähän ei tulekaan kuin *piip*-päisiä kakaroita, niinhän sitä sanotaan. ;)

Nyt sitten vain odotellaan mitä siellä saatiin aikaiseksi. :)

Sulhasena siis tällä kertaa rouvalla ehkä maailman mukavaluonteisin nallukka, varsinainen pusukone ja ihana luppakorvainen herrasmies Mongrel´s Paddy Preston.
Näyttelyissä Paddy on saavuttanut Suomen ja Eestin muotovalion ja Eestin juniorivalion arvot, sekä Eestin voittajan- ja Eestin juniorivoittajan arvot vuonna -09.

Paddyn MH-luonnekuvauksen löydät täältä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulos.aspx?Id_Tulos=1441016

Ja herran sukutaulu löytyy täältä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER52472/09&R=900

Tässä pariskunnasta herttainen, Paddyn omistajan Sussin ottama, yhteiskuva, Via aavistuksen innoissaan kuvausapulaisen kädessä olevasta vinkulelusta.. ;) 

Pennuista on muutama alustava varaus jo olemassa, mutta odotellahan tässä pitää että mitä on tulossa, ennenkuin yhtään mitään varmaa voin kenellekään luvata. Yhdistelmästä kiinnostuneet toki mielellään saavat ottaa yhteyttä, eihän sitä tiedä vaikka näistä riittäisi useammalle kuin edellisestä pentueesta. :)

En malta olla lisäämättä näitä kahta muutakin kuvaa..

Ai niin, Paddyn "omat" kotisivut löytyvät tällaisesta osoitteesta: http://meidankoirat.nettisivu.org/mongrels-paddy-preston/

Pieneläintuhkaamo Korvenlehto

Pitkän uurastamisen ja satojen paperiasioitten pyörittämisen jälkeen meillä on valmista. Avasimme pieneläintuhkaamon tähän kotitilallemme! :)
Toiminta periaatteessa on nyt jo virallista ja tarpeen mukaan käynnissä, mutta mainokset ja esitteet sekä osa uurnista yms. vasta tuloillaan, joten minun "palkattu" työni alkaa vasta ensi kuun alusta tässä.
Mikahan se meillä se virallinen yrittäjä on, mä olen vaan töissä täällä. ;)

Kotisivuja ei vielä ole, tullaan ne toki kyllä tekemään lähiaikoina, mutta näin alkuun tietoja ja kuvia uurnamalleista löytyy facebook-sivulta: www.facebook.com/pages/Pienel%C3%A4intuhkaamo-Korvenlehto/269291333088568  tai jos tuo linkki nyt ei toimi niin sitten ihan yrityksen nimellä..


Jännittävää tavallaan tällainen uuden aloittaminen. Ja ihanaa ja inspiroivaakin, vaikka aihe toisaalta onkin vähän surullinen ja synkkäkin. Ja vaikka asiakkaita toivookin tulevan paljon, niin "tervetuloa sitten meille"- toivotus on tällä alalla aika korni, eikä varsinkaan tuttuja soisi näkevän työasioissa hirvittävän usein.. Ihan siitä syystä että tunteet ovat varmasti pinnassa, ja tutun koiran tai kissan tai minkä tahansa lemmikin kuolema koskettaa aina syvemmin kuin tuntemattoman. Ja tuntematontakin olen ihan helposti pystynyt itkeskelemään. 
Mutta onhan se silti hyvä, että eläinystäviemme aivan viimeistäkin matkaa nykyään ajatellaan niin paljon, että tällaisia tuhkaamolaitoksia perustetaan ja ylläpidetään.

Monikaan ei haluaisi sitä rakasta lemmikkiään haudata ehkä väliaikaisen asunnon pihaan. Kerrostalossa asuvilla ei välttämättä ole mitään paikkaa minne haudan voisi kaivaa, metsään haudatessa on sekin riski, että joku muu eläin sen haudan kaivaa auki ja joku ei vain halua haudata, vaan tahtoo muuten vain säilyttää tuhkan kauniissa uurnassa. Tai sirotella tuhkan useampaan eri paikkaan.

Meillä kävi onni uurna-asiassa siinä, että ystävällämme on kädentaitoja sen verran, että hän tekee meille puiset uurnat. Tällä hetkellä on saatavilla muutamaa kokoa ja väriä ja mallia, mutta tuotekehittelyä suoritetaan toiveiden mukaan. Eli jos joku tahtoo lemmikilleen jonkun tietynlaisen uurnamallin tai erilaisen värin, niin kannattaa kysyä. Uskon että aika monenlaista pystytään toteuttamaan kyllä. :)

Keraamisia uurnia sekä pahvisia on tilattu. Ja jos tästä oman kunnan alueelta löytyisi joku savitaitaja, niin ottaisin mieluusti niitä keraamisia versioitakin "oman kylän tekijältä", jotta saataisiin niitä töitä pidettyä täällä omilla nurkilla. :)

Hipon ensimmäinen näytelmäharjoitus

Lähdettiin Hipon kanssa eilen Valkealan Toikkalaan mätsäriin. Ninnulla ja Niksulla oli mukana Sofia-hirvikoira, joka nyt olikin jo kyseisen näyttelyn konkari.. :D

Koiria oli paikalla ihan älytön määrä, kuulemma 205 ilmoittautunutta, mutta mikäs siinä, noin hyvin järjestetty mätsäri varmasti vetää porukkaa kun tieto kulkee. Paljon huonommin järjestettyjä virallisia ryhmänäyttelyitäkin on tullut käytyä, joten uskokaa vaan, en hehkuta turhaan! ;)

Hippo oli pikkupentujen sarjassa, kun ikää ei vielä oo sitä viittäkään kk kertynyt. Me oltiin ihan vähän aamulla olohuoneessa näyttelyremmiä pidetty kaulassa ja kävelty, ja kyllä se kotona menikin ihan hyvin. Pöydällä seisomistahan oltiin treenattu kyllä pitemmän aikaa, vaikkei se aivan kauhean mahtava menestys oo ikinä ollutkaan. Mutta eipähän neiti ainakaan pelkää pöytää, vaikkei paikallaan viitsi siellä(kään) oikein seistä.
  Paikalle kun päästiin niin yllätys oli suuri, kun pikkupikkupentujakin oli yli neljäkymmentä! Me siinä suunnilleen puolivälissä numerolla 24.

Alkuun neiti meinasi aivan tyystin väsähtää, kun aurinko porotti täydeltä terältä ja oli tosi kuuma. Kaiken sen katseltavan koiramäärän lisäksi vieläpä. Ensimmäisellä pyörähdyksellä kehään oli koottu kaikki osallistujat kerrallaan, joten ahdasta oli ja neidin mielestä siellä ei voinut liikkua oikein. Ällöttävää, joka puolella joku muu ja vielä kummallinen ketju työnnetty kaulaan!

Omalla vuorolla liikettäkin jo löytyi, tosin laukaten ja kun rajoitin laukka-askelia niin tulikin täysi stoppi. :D Pöydällä Hippo tosiaan oli ihan nätisti, antoi pienen kuvainnollisen niskuroinnin myötä kattoa hampaat, ja yhtään ei väistänyt eikä arastellut tuomaria. Saatiin punainen nauha.

Sittenpä tuo ipana ottikin pitkät unet Nikon rattaitten vierellä, ja sillä aikaa onneksi aurinkokin vetäytyi vähän pilven taakse joten pahin paahde hellitti.

Punaisen saaneitten pentujen kehässä liikkuminen parani sitä mukaa kun porukka väheni, ja siellä Hippo malttoi jo seistä asennossakin, oli vissiin enin kauhioenergia purettu jo. Olin jo hyvin otettu että pääsimme ekassa valinnassa jatkoon, koska se liikkuminen oli mitä oli.. Lopulta me sitten oltiin siinä satsissa toisia, oikein mahdottoman nätin bokseripennun ollessa ykkönen.
Nyt me aletaan vasta treenailemaan sitä liikkumista, eipä sitä täydellistä jaksamista ja osaamista vielä näin pieneltä voine vaatiakaan. :)

Ninnun Sofia voittikin sitten vaaleanpunaisen nauhan saaneet metsästyskoirat, on sillä vaan upeat liikkeet, vaikkeivät nyt aivan tyypilliset neliömäisen pystykorvatyypin koiraksi olekaan.. Mutta hienolta näyttävät! :) Bis-sijoitusta ei Sohville enää herunut, mutta silti, tuloksiin tyytyväisinä saatiin lähteä kotiin.

Harmittaa että ei ollut kameraa, eikä kukaan varmasti Hipotinta kuvannut. Olis ollut niin kiva laittaa tähän vähän kuvamateriaaliakin!

Ai niin, palkinnot oli runsaat ja hyvät, me saatiin mm. pikkusäkki Belcandon penturuokaa, leluja ja makupaloja, ja emännän riemuksi pussista löytyi myös suklaata! ;)

Long time no see..

 Tai jotain kuitenkin sen suuntaista että onpa taas mennyt aikaa siitä kun viimeksi oon kirjottanut. :)

 Pentujen lähdön jälkeen ei ole tullut päivityksiä tehtyä, aika on mennyt muilla töin. On mm. tehty polttopuita pinokaupalla, ja iso osa on vielä tekemättäkin. Kattokaapa vaikka! Näistä on jo monta nissaninlavallista viety muuallekin.

Lisäksi meille on syntynyt kananpoikia, ihania pikkutipuja kokonaista seitsemän kappaletta! :)


Lisäsimme meidän eläinlaumaa myöskin kahdella suomenlammaspässillä, joita hankkiessa piti rekisteröityä kaiken virallisen kaavan mukaisesti lampaanpitäjäksi ja tila piti ilmoittaa viralliseksi pitopaikaksi. Tilatunnushan tällä tilalla itsessään jo olikin ennestään, täällä on ollut karjaa aiemmalla omistajalla vielä kai tuossa vuosituhannen vaihteessakin. 

Meidän pässiaitaus on kyllä vissiin aika lailla ylimitoitettu kahdelle parikuiselle pässinpäälle, ainakin ne näyttävät kaksistaan siellä tosi säälittävän pikkuisilta.. Mutta kyllä ne varmasti kasvaa siitä. :D

Kuvia on kans kertynyt jo vaikka kuinka.. Laitetaas tähän nyt esittelyyn nää kanat ja tipuset ensin. Tiput on kuoriutuneet äitienpäivänä, ja nyt noi mustat on vaihtaneet väriä aika lahjakkaasti, ovat valkotäplikkäitä. Harmi ettei mulla ole niistä uudempia kuvia näköjään yhtään..

                               Tipurivi. Vaaleita on kaikkiaan neljä, tosin niihinkin osaan on tullut mustia täpliä.

             Jamppakukko. Kuulemma maatiaista ja leghornia. :) Kiltti kuin mikä, oikein hyvä käsiteltävä otus.

                                      Meidän ekat kanaset, maatiaismitkälie. Vaalea Klaara ja tumma Elsa.

               Lisää tipuja. Tuo vaalearintainen on pysynyt tuon värisenä, mutta nuo mustat on niitä täpläisiä.

                          Yks meidän iittiläisistä hautoo.

 
Laitetaas lammaksistakin jotain, tai no aika monta kuvaa. Ne poijjaat on pulloruokittuja ja hyvin leimautuneet ihmisiin, joten ne seuraa perässä kuin koirat. Ollaan käyty niitten kans lenkillä tuolla omilla mailla ja ihania ovat kyllä. Lihoiksi ne piti syksyllä laittaa mutta saapa nähä miten käy, miten sitä muka tommosia raskii.. :D Valkoinen on Poju, ja musta on Veikka. Ja juu, ovat oikiastikin veljekset. :)

Ai niin, pitää sitä vissiin vielä koiristakin jotain mainita! :D
Hippo-neitonen kasvaa kamalaa vauhtia, 4kk ikää ja kohta se on äitinsä mitoissa. Minkähänlainen mörssäri lie kasvaakaan.. Vauhtia sillä ainakin riittää, joskus tuntuu että vähän liikaakin. Siinä missä Via on enemmän rento lekottelijaluonne (vaikka kyllähän siltäkin vauhtia löytyy toisinaan), niin Hippo vetää sata lasissa neulapiikkihampaat ojossa ja hakee koko ajan jotain hommaa ja tekemistä ja puremista ja ja ja.. Mutta on se ihana!
 Korvat ei oo vielä nousseet kokonaan, tosin on ne paljon pystymmässä jo kuin tossa kuvassa. Uskon että nousevat kyllä, vaikka hauskaltahan se tommosena lupsukkanakin näyttäis. Tossa kuvassa se "avustaa" kasvimaan laitossa kolmisen viikkoa sitten.. Ja minä jäin nyt ihmettelemään ite että minne mä oon kaikki Hiposta otetut kuvat hukannut kun en muita löytänyt? O.o
Pitänee korjata tilanne ensitilassa..

Lisätääs loppuun vielä pari kuvaa Rekon uudesta kulkupelistä. Muutaman vuoden kinuamisen jälkeen poika sai mopon..

No niin, siinäpä niitä. :) Meidän kuulumisia.
 Sanallisesti vielä sen verran että pieneläinkrematoriohanke etenee kyllä, paperinpyöritystä tässä on riittänyt ihan omiksi ja vähän muittenkin tarpeiksi, mutta nyt yritämme uskoa että siinä hommassa ollaan loppusuoralla.
 Omavalvontasuunnitelma on väännön alla ja siinä riittää kyllä vielä tekemistä, mutta nyt jo sentään on joku ymmärrys siitä mitä siihen pitää osata kirjailla.. :) Kyllä tämä tästä. Kai.

Oho! Nopeaa..

Hupsistarallaa, nytpä ne PLL-testituloksetkin tulla tupsahtivat mulle sähköpostiin saman tien.

Eli siis testien perusteella kantajia ovat Ola ja Hippo, ja Noki on sitten normaali-statuksen omaava.

Koska vanhemmista Moriz on terve, eli normaali, ja Via kantaja, ei tuota sairas-statusta voi tähän pentueeseen tullakaan.
Mutta siis, muistattehan, tämäkään testi ei ole autuaaksi tekevä, vaan myös geneettisesti terveeksi tutkituilla on todettu linssiluksaatiota, sen vain aiheuttaa jokin muu geeni tms. syy. Tämän vuoksi säännölliset silmätarkastukset ovat todella tärkeitä!

Mutta, onpahan nyt kuitenkin tutkittu nämäkin lapset niiltä osin kuin vain suinkin on mahdollista. :)


Kopioinpa tähän vielä testitulosten tulkinnasta selvityksen, suoraan Genoscoperin kaavakkeesta.

Tuloksen tulkinta
Primäärinen linssiluksaatio periytyy pääosin peittyvästi eli koirat, jotka perivät geenivirheen molemmilta
vanhemmilta, sairastuvat. On kuitenkin tärkeää huomata, että myös osalla kantajakoirista on tavattu
linssiluksaatiota (2-20%). Sairauden kehittymiseen vaikuttaa siis tunnistetun geenivirheen lisäksi muita
mahdollisia ympäristö- ja/tai perintötekijöitä, joita ei vielä tunneta. Koirat voivat saada kolme eri statusta
geenivirheen suhteen:

NORMAALI: Koiralla on kaksi normaalia geenikopiota perimässään eikä se periytä kyseistä
geenivirhettä eteenpäin. Koiralle ei kehity tätä testattavaa linssiluksaatiota, mutta on kuitenkin
mahdollista, että sellainen kehittyy jostakin muusta syystä mukaan lukien erilaiset ulkoiset tekijät kuten
trauma tai vielä tuntemattomat perinnölliset muutokset.

KANTAJA: Koira kantaa perimässään yhtä kopiota geenivirheestä ja yhtä kopiota normaalista geenistä ja
periyttää geenivirhettä keskimäärin puolelle jälkeläisistään. Kantajilla on alhainen sairastumisriski;
valtaosa pysyy normaaleina, mutta arviolta 2% – 20% kantajista sairastuu vielä tuntemattomasta syystä.

SAIRAS: Koiralla on kaksi geenivirhettä perimässään ja suurella todennäköisyydellä sairastuu
linssiluksaatioon jossakin elämänsä vaiheessa. Oireiden puhkeamista kannattaa seurata peilaamalla
säännöllisesti puolentoista vuoden iästä alkaen.

Kuvapäivitys seitsemänviikkoisista

Päivittelyt on kaikkien muitten rientojen ohella unohtuneet kokonaan, vaikka paparazzilaatuista kuvaakin olis ollut tarjolla. Kuvat otettiin nopsasti ennen silmätarkastuksiin lähtöä viime viikolla, eli päivän vajaa 7-vkoa on ikää näissä. Kamerassa olisi moniakin uusia kuvia, mutta laitan nyt tähän vain nämä ja purkaan kameran kuvat tuossa paremmalla ajalla. Sitäpaitsi voipi olla että Ninnu saattaa vielä huomenna ehtiä "lähtökuvat" napsimaan vielä kun koko sakki on yhes koos.

Silmätarkit tehtiin tosiaan Lahdessa, Aija Leinosen toimesta, eikä niistä löytynyt mitään moitittavaa. Olavilla näkyi hieman sikiöaikaisia rihmoja, mutta tässä iässä se on ihan normaalia. Samalla tehtiin perustarkastus pennuille (kaikki ok ja Olalla pallit!) sekä otettiin PLL-geenitestiä varten poskisolunäytteet, jotka lähtivät Genoscoperille tutkittavaksi. Juuri äsken maksoin niistä tulleen laskun, ja tulokset toivottavasti ehtivät saapua ennen kuin "Olavi" keskiviikkona lähtee omaan kotiinsa.

 Asko-eno on nykyään oikeinkin hyvä leikittäjä pennuille, eikä sitä enää edes ahdista vaikka pirpanat nukkuisivat ihan ihollakin. Tai no, karvoissa..

                                           Hippo, PM miss Panhead

 Hippo-neiti jääkin yllättäen kotiin kasvamaan. Suruksemme jouduimme Peto-belgin viimein päästämään sateenkaarisillalle, joten Hippo jää paikkaamaan Petterin paikkaa ja helpottamaan varsinkin Rekon mieltä. Peto ja Reko olivat samanikäisiä, joten Rekolle Pedon poismeno oli rankin paikka, poika jopa suunnitteli koiran piilottamista kun ei ymmärtänyt että koiran kannalta lopetus oli paras ratkaisu.

                                        "Noki", PM miss Shovelhead

 Noen mielestä tuo seisoskelu on vähän turhaa, ja se poseeraisikin mieluiten tolleen lelujen kera. :D Noki lähtenee tuossa viikon päästä kohti Lahtea kahden huskyn kaveriksi.

                                                 Hippo ja Olavi <3

                                              "Olavi", PM mr Fatboy

Ola on kropaltaan ihan timmi ja napakka ja vaikka mitä, sillä vaan edelleen on reilusti nahkaa, eikä sekään ole se innokkain seisoskelija. :D Aivan ihana poika, joka ei ikinä koskaan näytä olevan kuvissa oikein itsensä näköinen. ;)


Ihanainen iskä Morizkin kävi kyläilemässä meillä tässä yhtenä päivänä, ja kivasti tuli isi lastensa kanssa juttuun. Näyttivätpä ne Viankin kanssa toisensa vielä tuntevan, eikä Via yhtään estellyt iskää lapsiaan tapaamasta. :) Ikävä kyllä onnistuneita kuvia ei tästä tapaamisesta saatu, vauhtia oli sen verran että poseerauksia oli turha odotella ja napsimissani kuvissa näkyi lähinnä aina jonkun persaus tai sitten materiaali oli jossain määrin koiramaisen K-18. ;)

Kiitos kuitenkin Kaisa kun kävitte, oli mukava nähdä! :)

Miten ne onki noin viihdyttäviä?

Pennut vetää iltavilliään äipän kanssa ja mä oottelen että ne asettuis nukkumaan että ittekin pääsisin.

Katoin äsken että Via meni hakemaan keittiöstä Askon nappulakupista raksuja, Asko kun ei ollut syönyt kaikkia. Se tuli sieltä hissukseen tähän olohuoneeseen ja sylki viis napua suustaan tuohon matolle ja alkoi niitä siinä rouskuttaa. Samaan aikaan keittiöstä juoksi kolme mustaa hiilerilasta peräperää täyttä neliä, ja asettui äipän viereen samaiselle matolle. Kullakin suussaan yksi Askon raksu. <3

Mallioppiminen kunniaan! :)

Kuuenviikon ikäset tapit

Tai tappijalat.. :) Paitsi Noki, sillä näyttäs olevan vähä pitemmästi käpälämittaa ku noilla muilla.

Pirpanoitten rekisteröinti on rämäytetty alulle Omakoirassa, on se vaan kätevää nykyään kun ei tarvi koko ajan etanapostin kans pelailla. Huomenna lapsoset saa niskoihinsa mikrosirut, rekkaus voidaan "viimeistellä" ja sitte niillä on viralliset identiteetit..
"Olavin" nimihän olikin jo julkistettu tuolla aiemmin, mutta neideistä Noki saa viralliseksi nimekseen PullMoon miss Shovelhead ja Hippo PM miss Panhead. Nimet avautuu ehkä parhaiten motoristeille. ;)

Ninnu kävi eilen kuvailemassa taas, ja tarkoituksena oli ottaa kuvia ulkonakin ennen kuin aurinko laskee.. Mutta kuinkas kävikään. Pennut nukahtivat just paparazzin astellessa sisään ja niin meni valo ja aurinko mailleen ennen kuin ehdittiin kuvan kuvaa ottamaan. Loputkin otoksista jäi aika hämäriksi, sisälläkään ei sitten enää oikein valo riittänyt mutta otettiin me silti jotain kuvia. Pienten poseerausyritykset oli kyllä vähän säälittäviä. Tai no ei ehkä niitten vaan allekirjoittaneen yritelmät saada ne hetkeksi seisahtamaan paikalleen, lähinnä. ;) Kyllä sieltä silti jokaisesta joku suht kiva tuli. Ola nyt vähän oli pänkkäpää ja näyttää länähtäneeltä, mutta oikeesti sekin on kyllä ryhdikäs ja nätti.

                                                    Hippo, meiän riiviömatami

                                                    Nokinenä (eikö olekin SIEVÄ?)

                                                Olavi, jolla on kolmen pennun nahka ;)

Ja kattokaa, mä oon ollu huolissani että syökö ne tarpeeksi, mutta eikö näytäkin että aika turhaan oon huolehtinut?
 Sitäpaitsi äitikoira huolehtii lisätankkauksesta edelleen useita kertoja päivässä.

 Mukulat on jo aika kookkaan näkösiä tissittelijöitä, varsinkin kun sattuvat kaikki samaan aikaan maitobaarille. Mutta olen antanut Vian vieroitella omaan tahtiin, sillä on kyllä tosi paljon edelleen maitoa, ja ruoka-annosta on pikkuhiljaa jo jonkin aikaa pienennetty ettei sitten pentujen lähtiessä käy niin että maidon kanssa tulee ongelmia.

 Periaatteessahan pennut siis voisi luovuttaa jo viikon päästä, mutta koska meillä on vasta ensiviikolla silmätarkastuksetkin, niin minä tosiaan päätin antaa niitä uusiin koteihinsa vasta silloin kahdeksannen viikon aikana.. Ehkä. :D

Tänään me nautiskeltiin makoilemalla sohvalla pentujen kanssa, ja ne on ihan täysiverisiä hiilukanalkuja kuulkaa, jokainen osas ottaa tosi rennosti siinä kainalossa. Ihan lötkönä jengi veti unta. Otin kännykällä kuviakin, mutta nyt oon tositosi laiska enkä jaksa siirtää niitä koneelle. Seuraavassa postauksessa sitten..