Miten ne onki noin viihdyttäviä?

Pennut vetää iltavilliään äipän kanssa ja mä oottelen että ne asettuis nukkumaan että ittekin pääsisin.

Katoin äsken että Via meni hakemaan keittiöstä Askon nappulakupista raksuja, Asko kun ei ollut syönyt kaikkia. Se tuli sieltä hissukseen tähän olohuoneeseen ja sylki viis napua suustaan tuohon matolle ja alkoi niitä siinä rouskuttaa. Samaan aikaan keittiöstä juoksi kolme mustaa hiilerilasta peräperää täyttä neliä, ja asettui äipän viereen samaiselle matolle. Kullakin suussaan yksi Askon raksu. <3

Mallioppiminen kunniaan! :)

Kuuenviikon ikäset tapit

Tai tappijalat.. :) Paitsi Noki, sillä näyttäs olevan vähä pitemmästi käpälämittaa ku noilla muilla.

Pirpanoitten rekisteröinti on rämäytetty alulle Omakoirassa, on se vaan kätevää nykyään kun ei tarvi koko ajan etanapostin kans pelailla. Huomenna lapsoset saa niskoihinsa mikrosirut, rekkaus voidaan "viimeistellä" ja sitte niillä on viralliset identiteetit..
"Olavin" nimihän olikin jo julkistettu tuolla aiemmin, mutta neideistä Noki saa viralliseksi nimekseen PullMoon miss Shovelhead ja Hippo PM miss Panhead. Nimet avautuu ehkä parhaiten motoristeille. ;)

Ninnu kävi eilen kuvailemassa taas, ja tarkoituksena oli ottaa kuvia ulkonakin ennen kuin aurinko laskee.. Mutta kuinkas kävikään. Pennut nukahtivat just paparazzin astellessa sisään ja niin meni valo ja aurinko mailleen ennen kuin ehdittiin kuvan kuvaa ottamaan. Loputkin otoksista jäi aika hämäriksi, sisälläkään ei sitten enää oikein valo riittänyt mutta otettiin me silti jotain kuvia. Pienten poseerausyritykset oli kyllä vähän säälittäviä. Tai no ei ehkä niitten vaan allekirjoittaneen yritelmät saada ne hetkeksi seisahtamaan paikalleen, lähinnä. ;) Kyllä sieltä silti jokaisesta joku suht kiva tuli. Ola nyt vähän oli pänkkäpää ja näyttää länähtäneeltä, mutta oikeesti sekin on kyllä ryhdikäs ja nätti.

                                                    Hippo, meiän riiviömatami

                                                    Nokinenä (eikö olekin SIEVÄ?)

                                                Olavi, jolla on kolmen pennun nahka ;)

Ja kattokaa, mä oon ollu huolissani että syökö ne tarpeeksi, mutta eikö näytäkin että aika turhaan oon huolehtinut?
 Sitäpaitsi äitikoira huolehtii lisätankkauksesta edelleen useita kertoja päivässä.

 Mukulat on jo aika kookkaan näkösiä tissittelijöitä, varsinkin kun sattuvat kaikki samaan aikaan maitobaarille. Mutta olen antanut Vian vieroitella omaan tahtiin, sillä on kyllä tosi paljon edelleen maitoa, ja ruoka-annosta on pikkuhiljaa jo jonkin aikaa pienennetty ettei sitten pentujen lähtiessä käy niin että maidon kanssa tulee ongelmia.

 Periaatteessahan pennut siis voisi luovuttaa jo viikon päästä, mutta koska meillä on vasta ensiviikolla silmätarkastuksetkin, niin minä tosiaan päätin antaa niitä uusiin koteihinsa vasta silloin kahdeksannen viikon aikana.. Ehkä. :D

Tänään me nautiskeltiin makoilemalla sohvalla pentujen kanssa, ja ne on ihan täysiverisiä hiilukanalkuja kuulkaa, jokainen osas ottaa tosi rennosti siinä kainalossa. Ihan lötkönä jengi veti unta. Otin kännykällä kuviakin, mutta nyt oon tositosi laiska enkä jaksa siirtää niitä koneelle. Seuraavassa postauksessa sitten..

Aika kietoutuu kaikkeen ja kaikkeen kuluu aikaa

Ja nyt sitä aikaa on mennyt vaikka kuinka ilman yhtäkään uutta postausta. Luulin (mutta näköjään olin väärässä), että tässä vaiheessa sitä vasta tulisikin postailtua, kun ihanat ipanat kasvaa ja osaavat jo kaikenlaista. Tapella nahisevat keskenään kaiket päivät ja kiusaavat äitiä ja isoja koiria. Ja ulkoiluakin ollaan opeteltu, tosin kelit ei oo kovin suotuisat olleet kun kostea ja tuulinen keli tekee niin nopeasti kylmän olon pienille nahkamahoille. Mutta juu, tutustuttu on lumeen ja ulkoilmaan siitä huolimatta, ja mukavaakin siellä on kun ei olla liian pitkään kerrallaan. :)

Sisällä nuo neulahampaiset hirviöt estävät kaiken normaalin liikkumisen, eli me ihmiset laahaamme jalkojamme pitkin lattiaa kulkiessamme, koska a) yleensä sukassa tai lahkeessa roikkuu joku tai b) jos kävelee oikein niin yhtäkkiä jalan alle voi syöksähtää pikkuinen musta makkarakoira. Ja vasta ne vaan mötkötti laatikossa eivätkä tulleet pois sieltä ollenkaan, nyt taas on jo sitten koko talo temmellyskenttänä.

Ruoka naperoille maistuu hyvin, tosin mun tottumuksen mukaan ruokittaessahan ne ei oikein syö ;).. On tuo mittakaava vähän eri amerikanakitapentueella kuin kolmella hiilukkalapsella. :D Nyt penskat on saaneet jo rustojakin jyrsittäväksi, tosin kamala kyttääminenhän siinä on ettei äitikoira vie heti niitä omiin piiloihinsa.

Kuvat on taattua kännykkäräpsylaatua, mutta jotain on kuitenkin! Ipanathan on jo tuosta vähän venyneet koska nää on otettu viime viikon puolella jo, taisi olla kokonaista toinen kerta pihalla vasta silloin.

Olavipojalle on tullut reilummalla kädellä tuota nahkaa, mutta onneks tuleva kotiväki on siihen tottunut kun niin sitä on tanskandogeillakin pienenä.. ;) Tää kuva nyt vielä korostaa jotenkin hullusti tuota kaulaa, ei se nyt ihan NOIN paksu ole. :D

Pentujen vuorokausirytmi on kehittynyt vähän kyseenalaiseksi, meillä kun isäntä lähtee töihin jo aamuyöstä, niin nämä sankarit ovatkin intoutuneet nousemaan seuraksi tuossa neljän korvilla.. ja sitten taas ennen seitsemää. Parhaan päiväajan vetävät sitten lonkkaa ja illalla alkaa taas ralli.

Täytyisi yrittää saada rytmiä vähän käännetyksi aamu- ja iltapäiväpainotteiseksi niin sopisi paremmin "tavallisten perheitten" päiväjärjestyksiin. ;)

Ai niin, Viakin lähti jo ihan pitkälle lenkille tässä yhtenä päivänä oikein villatakki niskassa, Tuiskusedän kanssa rintarinnan. Harmi kun en saanut kännyllä yhtään hepulikuvaa siitä, se kun irrallaan rallitti hangella niin että hampaat vaan loisti riemukkaasti hymyilevässä naamassa! :)

Lunta on, katsokaapas, meidänkin perukoilla satanut aikalailla, piti ottaa kuvat oikein noista tienpenkoistakin kun on nuo standardimittaset aurauskepakot siinä mallina.

Nyt viikolla toivon mukaan saadaan taas paparazzilaatuistakin kuvaa lapsista, ja tyttöpentua haaveilevat voi edelleen ottaa yhteyttä..!
Silmä- ja pentutarkastukset tehdään sitten seuraavalla viikolla, sillä jolloin pennut täyttävät seitsemän viikkoa. Ja sitä seuraavalla viikolla onkin sitten jo luovutuksen aika..


Löysin muuten kännykän uumenista muitakin kuin pentukuvia, tehdään tästä aikapostauksesta tällainen sekalaispostaus, ajankuluahan se tämäkin on.

Tässä on meidän kissaperhe. Harmaa Tenho-eno siinä Niskas-äiteen ja neljän pentunsa kera ruokailee.. Tenho onkin muuten juuri täyttänyt 12v, siis ONNEA! <3 Niin se aika kuluu, tässäkin.

Tässä Niskasen tyttären, Paddingtonin eka saalis! Pitihän se ikuistaa kun pikkuinen kissa lunasti paikkansa hiirenhävittäjänä.

Seuraavaksi luvassa belgimäistä älyn valoa:

Vai vaikuttaisko tuo enemmän tyhjäpäiseltä? :D
Kuvissa meidän Petopetteri, Mustantuiskun Zocfeller.

Lisää talonväkeä, Roopen lemmikkikäärme Raivo. Raivo on näissä vielä pieni, kuvat on otettu varmaan yli vuosi sitten..

Tällainenkin meillä majailee, tai siis nämä molemmat pojat. :D Reko, mun pienempi kersani, sekä siskoni marsu James. Joka tosin on tilapäismajoituksessa. Rekolla on omakin marsu nyt, mutta siitä ei näköjään ollut yhtään kuvaa.

Kaneista ja kanoista ei löytynyt kuvia ollenkaan, niitäkin meillä on.. Ja hieno iso kukko! Pitää kuvailla niitä sitten kesällä kun pääsevät ulkotarhoihin, navetan huonossa valossa ei varmaan paljon kuvia saa otetuksikaan.


Ja sitten, loppukevennykseksi pääsee taas Asko Manninen! Asko sai hienon foliopuvun suojaamaan turkkiaan viimesyksynä, ja näin se sitten siihen upeaan kostyymiinsa suhtautui kun puin puvun sille päälle.. :D Meinasin tikahtua nauruun, nuo takajalat on ku pensselit! :D

Oikeasti puku on hieno ja kätevä, kiitos Tarulle siitä. :) Askokin on sittemmin pukuunsa suopunut ja liikkuu se päällä hyvin mallikkaasti jo. Vielä kun tämä kätevä emäntä muistaisi sen pukea päälle ulosmennessä vähän useammin, niin pääsisi paljon helpommalla mm. siivouksessa..

Kersat jo neljä viikkoa!

Pirpanat venyykasvaakehittyy, ja yhtäkkiä ne neliviikkoissynttäriaamuna tulla tupsahtivat pois pentulaatikosta ihan omin lyhyin pikkujaloin. :) Aiemminkin ne toki olivat päivittäin teputelleet täällä "ulkopuolella", mutta autettuina. Nyt apua tarvitaan vaan niitten saamiseksi takaisin aitaukseensa kun tarve on. Ne on kyllä mahtava kolmikko!

Mä en ole kaupitellut niitä yhtään.
Poikahan on siis silti visusti varattu, ja Olavin uusi kotiväki kävikin tiistaina jo näytillä meillä, sekä tietysti omasta puolestaan katsastamassa lapsukaisen ja liekö mitä muistiinpanoja tekivät metsittyneestä kasvattajasta ja lopusta laumasta.. ;) :D Mukavia ihmisiä, ja ilomielin pikku-Olan Sannan ja Jyrkin mukaan annan muutaman viikon päästä. :)

Tytöistäkin on ollut kyllä kysyntää, mutta mitään varauksia ei ole tehty. Varmasti niille koti löytyy, vaikka se riskihän tässä varaamattomuudessa on että tekisi mieli jättää toinen kotiin. On niin suloista kun Via leikittää lapsiaan, ja sittenhän sillä olisi aina oma leikkikaveri kotona jos toinen neiti tänne jäisi. 
 Mutta katsotaan nyt. Varmaan pitäisi ensi viikolla alkaa mainostamaan kuitenkin, onhan noita koiria meillä ennestään jo niin monta että niillä varsin hyvin pärjätään..
Vaikkei niistä kukaan Vian kans leikikään, ja luonnollinen poistumakin jo valitettavasti kolkuttelee ovella eräälle.. :/

Mutta siis, Ninnu kävi taas kylässä kamera kainalossa, ja tulokset ovat nähtävillä tässä. Kyllä ne vaan on niin mahtavia kakaroita kaikki! Kuvat on otettu tasan neliviikkoispäivänä.

Ensinnä esittelyssä Ekatyttö, "Hippo". Pulska, vähän höntin oloinen teputtaja, joka ottaa viiden askelen matkalla varalta ainakin kakskymmentä vara-askelta ja liikkuu nopeammin taakse- kuin eteenpäin. :D

 Vähän meinaa tuo kuvausalustana oleva sohva upottaa ennestäänkin lyhyitä jalkoja.. ;)




Seuraava poseeraaja on sitten "Noki", hyvin täpäkkä ja tomera neiti, joka osaa komentaa. Se on muutenkin edelleen paljon itsenäisempi muita, ja vauhdikkaampikin monin tavoin. Se lähti aiemmin liikkeelle kuin muut, niin että voipi se olla sitäkin että se on vaan jo paremmin sinut motoriikkansa kanssa. Tai sitten muuten luonteeltaan vauhdikkaampi.

Äitikin saa osansa Nokinenän komennuksista, Vian mielestä se tuntuu olevan tosi kivaa. :D Saapahan leikkiä!




Ja sitten, meidän "Olavi". <3

Olavi on niin ihana, se nukkuu umpisikeästi selällään, on iloinen ja touhukas, mutta niin sylivauva, että sen on pakko päästä kiipeämään syliin leikkien välillä. Se nuolee naamaa ja on heti vastassa kun menee pentulaatikolle (siis jos sattuu olemaan hereillä..). Kertakaikkisen hurmaava pieni poikakoira.





Pennut on viikon verran jo maistelleet kiinteää ruokaa, mutta koska äitikoiralla on kovasti ollut edelleen maitoa, niin ruoka-ajat on tuntuneet olevan vain mallin ja harjoituksen vuoksi. Nyt alkaa huomata että parilla ruokakerralla päivässä jo ihan oikeasti syödäänkin. Sapuskana on ollut mm. raakaa jauhelihaa, bento kronenin pentuvelliä, kermaviiliä, sekä turvotettua pentunappulaa ja välillä emonmaidonvastikkeeseen sekoitettuna. Näitä siis erilaisina kokoonpanoina vaihdellen. Jauheliha ja kermaviili vetävät parhaiten. :)

Oli äiti-Viastakin muutama kuva Ninnun tiedostoissa, laitetaan nekin näkösälle.(Huomatkaa punainen pallo..)

Ja Niko leikittää Viaa (taas se pallo):

Via omi kaikki vinkuvat lelut pennuilta, palloista se repi pillit heti irti, mutta possussa ja pingviinissä vielä on. Tosin niitä saa koko ajan olla ottamassa Vialta pois, muuten niillä ei pentuparat pääsis leikkimään ollenkaan! Nämä lelut toivat siis Olavin tuleva perhe tuliaisiksi, ja Via vissiin ajatteli että hällehän ne kaikki tietenki tuotiin.  Kuvistakin näkyy että rouvalla on pallo mukana aina. ;)

Olavin omasta sinisestä apinasta se ei onneks oo tajunnut, että sen sisällä on vinku. Sitä saa pennut nujuuttaa mielin määrin ja sen kanssa ne myös nukkuvat aina, joten kyllä siihen Olaville jää reilusti tuttuja tuoksuja uuteen kotiin vietäväksi. :)

Pitääkin varustaa vielä kamera valmiiksi tuohon pentuaitauksen nurkalle, ja napsia painikuvia. Nyt niitä leikkihetkiäkin voi jo ehtiä ikuistamaan kun nuo jaksavat nujuta pidempään kerrallaan.

Aina ei voi tietää mihin päivät kuluu..

Toivottavasti ei kuitenkaan ihan hukkaan, tämäkään.

Eilen Ninnu kävi kuvaamassa pennut (ja leikkaamassa kakaroitten ja mamman kynnet) ja oikein hoputin sitä että nopsasti sitten ne kuvat mulle, ei mitään venyttelyjä niitten kans vaikka mihin töihin pitäs mennä, kuviakuviakuvia!!! - Ja Ninnuhan laittoi. Kiitos kovasti! :)

Ja nyt en kuitenkaan oo ehtinyt postata niitä tänne.
Eilen illalla sain nimittäin puhelun, jonka seurauksena meille kotiin palautui tänään mun osaomistuspoikani Basso, PullMoon Love Machine. Pulmun poika, Peikon veli. Huhtikuussa 3vee.

Tämä päivä onkin mennyt tarhan aitoja korotellessa ja vahvistaessa ne amerikanakitauroksen pitäväksi. Onneksi on reipas teinipoika omasta takaa auttamassa, isäntä kun raatoi töissään ja yksin olisi ollut aikamoinen urakka hoitaa tuo aitapolitiikka.

Mutta Basso-mussukka etsii nyt siis erinäisten sattumien summana uutta kotia, mielellään sijoitussellaista. Sopimuksen tarkemmasta muodosta neuvotellaan mielellään sitten mikäli sellainen kotiehdokas ilmoittautuu minkä levollisin mielin voimme kelpuuttaa Basson uudeksi kodiksi.

Poika saisi puolestani muuten jäädä meille kotiin, mutta tätä laumaa on jo niin paljon, että valitettavasti se ei mitenkään ole mahdollista.. Aikaa tuntuu jo nyt välillä olevan turhan vähän. Ja neljä urosta taloudessa on aivan liikaa, kun eivät tule keskenään toimeen. Aivan liian riskialtista puuhaa mun mielenlaadulle.

Bassosta yritämme napsia kuvia huomenissa, tänään illan hämärä ehti laskeutua jo ennen kuin valokuvausajatuksille ehdin uhrata ajatustakaan.

                 Lisäsin nyt kuitenkin tämän tänne väliin, tässä on Basso-poika 7vkoisena. 




No mutta! Siirrytäänpä sitten pentupentu-juttuihin. :)

Pipanat on tänään kasvattaneet massansa päälle kiloisiksi, ja yrittävät kovasti tapailla askelia. Kömpelöä leikkiä ja nahisteluakin ne jo kovasti harrastavat ja pikkupikku neulahampaat ovat jo melkein puhjenneet, ne kuultaa ihanasti ikenien läpi. :) Huomenna on ikää päivälleen kolme viikkoa, ja kohtahan nuo eivät varmasti enää pentulaatikossa viihdykään.
Ninnulla oli mukana oikein kuvausrekvisiittaakin, valkoinen lampaankarva, jonka päällä ipanat ikuistettiin.


Vasemmalta: neiti Hippo, herra Olavi ja neiti Noki.


Jännästi noitten värit muuttuvat, poika, jonka olen pentunimennyt Olaviksi (kun se vaan näyttää siltä), on nyt selvästi värimerkeiltään vaaleampi tyttöjä. Nokikin on alkanut sen verran vaaleta, että äkkikatsomalta ei enää välttämättä erotakaan sitä Hiposta.

Luonne-erojakin on ilmennyt uudella tavalla silmien avautumisen jälkeen. Nokinenä, tuo aikana ennen silmiä niin junttura neito, osaakin nyt yhtäkkiä nauttia selinmakuusta hyvin rennosti. Aiemminhan sitä ei katollaan saanut pysymään millään, mutta nyt hän köllii hyvin tyytyväisenä nurinpäinkin. Ääneen protestoiva se kyllä edelleen on eniten näistä, vaikka Olavipojastakin on alkanut murinoita ja marinoita irtoamaan. :)

Hippo sen sijaan on aika leppoisa äänten suhteen, mutta porukan vauhdikkain liikkeellelähdön harjoittelussa. Ensimmäisenä mm. seisoi omin jaloin ja heilutti samalla jopa häntää! ;)

                                         Tässä yksityisposet, Hippo aloittaa sarjan


Noksu halus posettaa äitin kans.. Vai oliko se jotenki toisinpäin?




Vikana Olavi.. Hymypoika. :)



Tällä viikolla aiotaan aloittaa "oikean ruuan" harjoittelu, saapa nähdä miten näille paksukaisille jauheliha maistuu, mammalta kun näkyy pursuavan tuota maitoakin niin reilusti edelleen että noinkohan nuo vielä haluavat edes vaihtaa kiinteisiin?

Pakko muuten laittaa tänne loppuun nämä söpöstykset.. Varpaat! <3

No, heitetään loppukevennyskin. A.Manninen treenaa näyttelyasentoa H.Mannisen tuella. ;)

Ja ei, minä EN revi sitä tukasta ylös vaan kannattelen sen päätä ja avitan pehmeää laskeutumista routaiselle lumen peittämälle peruskalliolle. Hellästi!

Oikeasti tuo rakas pieni pulipoika aivan liian isoine rintaröyhelöineen näyttää tältä:

Pentujen nimetkin on muuten päätetty jo, mutta enpä paljasta niitä loppuja kaikille vielä. Olavin nimihän on jo tulevalla omistajalla tiedossa, mutta neidit jääkin vielä pitämään hulluja jännityksessä nimiensä suhteen. 

Ja niin tosiaan. Tytöistä ainakin toinen saattaa etsiä vielä kotia.. Vink vink. ;)