Lähdettiin Hipon kanssa eilen Valkealan Toikkalaan mätsäriin. Ninnulla ja Niksulla oli mukana Sofia-hirvikoira, joka nyt olikin jo kyseisen näyttelyn konkari.. :D
Koiria oli paikalla ihan älytön määrä, kuulemma 205 ilmoittautunutta, mutta mikäs siinä, noin hyvin järjestetty mätsäri varmasti vetää porukkaa kun tieto kulkee. Paljon huonommin järjestettyjä virallisia ryhmänäyttelyitäkin on tullut käytyä, joten uskokaa vaan, en hehkuta turhaan! ;)
Hippo oli pikkupentujen sarjassa, kun ikää ei vielä oo sitä viittäkään kk kertynyt. Me oltiin ihan vähän aamulla olohuoneessa näyttelyremmiä pidetty kaulassa ja kävelty, ja kyllä se kotona menikin ihan hyvin. Pöydällä seisomistahan oltiin treenattu kyllä pitemmän aikaa, vaikkei se aivan kauhean mahtava menestys oo ikinä ollutkaan. Mutta eipähän neiti ainakaan pelkää pöytää, vaikkei paikallaan viitsi siellä(kään) oikein seistä.
Paikalle kun päästiin niin yllätys oli suuri, kun pikkupikkupentujakin oli yli neljäkymmentä! Me siinä suunnilleen puolivälissä numerolla 24.
Alkuun neiti meinasi aivan tyystin väsähtää, kun aurinko porotti täydeltä terältä ja oli tosi kuuma. Kaiken sen katseltavan koiramäärän lisäksi vieläpä. Ensimmäisellä pyörähdyksellä kehään oli koottu kaikki osallistujat kerrallaan, joten ahdasta oli ja neidin mielestä siellä ei voinut liikkua oikein. Ällöttävää, joka puolella joku muu ja vielä kummallinen ketju työnnetty kaulaan!
Omalla vuorolla liikettäkin jo löytyi, tosin laukaten ja kun rajoitin laukka-askelia niin tulikin täysi stoppi. :D Pöydällä Hippo tosiaan oli ihan nätisti, antoi pienen kuvainnollisen niskuroinnin myötä kattoa hampaat, ja yhtään ei väistänyt eikä arastellut tuomaria. Saatiin punainen nauha.
Sittenpä tuo ipana ottikin pitkät unet Nikon rattaitten vierellä, ja sillä aikaa onneksi aurinkokin vetäytyi vähän pilven taakse joten pahin paahde hellitti.
Punaisen saaneitten pentujen kehässä liikkuminen parani sitä mukaa kun porukka väheni, ja siellä Hippo malttoi jo seistä asennossakin, oli vissiin enin kauhioenergia purettu jo. Olin jo hyvin otettu että pääsimme ekassa valinnassa jatkoon, koska se liikkuminen oli mitä oli.. Lopulta me sitten oltiin siinä satsissa toisia, oikein mahdottoman nätin bokseripennun ollessa ykkönen.
Nyt me aletaan vasta treenailemaan sitä liikkumista, eipä sitä täydellistä jaksamista ja osaamista vielä näin pieneltä voine vaatiakaan. :)
Ninnun Sofia voittikin sitten vaaleanpunaisen nauhan saaneet metsästyskoirat, on sillä vaan upeat liikkeet, vaikkeivät nyt aivan tyypilliset neliömäisen pystykorvatyypin koiraksi olekaan.. Mutta hienolta näyttävät! :) Bis-sijoitusta ei Sohville enää herunut, mutta silti, tuloksiin tyytyväisinä saatiin lähteä kotiin.
Harmittaa että ei ollut kameraa, eikä kukaan varmasti Hipotinta kuvannut. Olis ollut niin kiva laittaa tähän vähän kuvamateriaaliakin!
Ai niin, palkinnot oli runsaat ja hyvät, me saatiin mm. pikkusäkki Belcandon penturuokaa, leluja ja makupaloja, ja emännän riemuksi pussista löytyi myös suklaata! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti