maanantai 10. tammikuuta 2011

Avauspuheenvuoro

Heipähei! Päätin viimein, monien vakaitten aikomuksiksi jääneitten päätösten jälkeen, aloittaa oikeasti bloginpidon kun kerrankin on asiaa mistä tehdä päivityksiä. Nimittäin meidän Via-tyttösen tulevat pennut.
Toivottavasti päivittäminen ei lopahda lapsosten luovutusikään, vaan jatkuisi säännöllisen epäsäännöllisenä kertomuksena meidän sekalaisen sakin elämästä täällä pikkutilallamme.

Via, Bovenop Clivia Heeler, on siis Lancashirenkarjakoiramme, ja sen ja sulhasensa Morizin (Dreamdust Samvais) lemmekkäästä tapaamisesta on kulunut tänään tasan viisi viikkoa. Viikko sitten maanantaina kävimme ultrassa ja ainakin viisi pientä hiilukanalkua siellä masussa polski.. Pentujen maailmaantuloa odottelemme siis helmikuun ensimmäisen viikon lopussa.

Alla nuorenparin potretit ennen toistensa tapaamista, Vian kuva on kyllä vuoden vanha, mutta suurinpiirtein samalta se näytti tänäkin syksynä. :D

Kuvaaja: Seppo Holm

                          Kuvaaja: Maria Alanen



Tähän päivitykseen oli tarkoitus liittää myös Vimpulan mahakuva tältä päivältä, mutta tuleva mamma ei nyt halunnutkaan olla kanssani minkäänlaisessa yhteistyössä asiaan nähden, joten ehkäpä illemmalla lisään sitten, jos yhteistyöllä isännän tai lasten kanssa saadaan sellainen julkaisukelpoinen kuva napsaistua.Kunhan tänne ensin joku noista apureista paikalle saapuu.





Via on ollut tässä viimeiset reilut pari viikkoa välillä huonovointinen ja se on syönyt todella huonosti. Olen ollutkin välillä jo oikein huolissani että mitä tuon kanssa tekee kun ei ruoka maistu ja tulevia lapsiakin pitäisi siellä mahassa samalla silti kasvattaa..

Ultrareissulla, kun varmistui että pentuja todellakin tulee, ostin sitten Nutriplussaa, jotta voin olla varma että ainakin tärkeimmät ravinteet tulee jostain saaduksi.. Sitä olen antanut aina ennen kuin tarjoan ruokaa, niin hetken päästä aina sitten menee vähän jotain muutakin perään. Yleensä jauhelihaa raakana tai sitten kermaviilillä ja kananmunalla höystettynä.
Via suostuu onneksi jonkin verran edelleen syömään rustoja ja lihaisia luita, mutta lähinnä sekin on nyt ollut sellaista nakertelua. Pentunappulaa ostin myös, ja joinakin päivinä sekin uppoaa kuin vahingossa. Pieninä määrinä tosin sekin, mutta tarjoillaan useamman kerran päivässä sitten.

Toivottavasti tuo nirsoilu ei jatku koko odotusaikaa, tai minusta tulee vielä ylihysteerinen tuputtajasyöttäjä. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti