maanantai 21. maaliskuuta 2011

Aika kietoutuu kaikkeen ja kaikkeen kuluu aikaa

Ja nyt sitä aikaa on mennyt vaikka kuinka ilman yhtäkään uutta postausta. Luulin (mutta näköjään olin väärässä), että tässä vaiheessa sitä vasta tulisikin postailtua, kun ihanat ipanat kasvaa ja osaavat jo kaikenlaista. Tapella nahisevat keskenään kaiket päivät ja kiusaavat äitiä ja isoja koiria. Ja ulkoiluakin ollaan opeteltu, tosin kelit ei oo kovin suotuisat olleet kun kostea ja tuulinen keli tekee niin nopeasti kylmän olon pienille nahkamahoille. Mutta juu, tutustuttu on lumeen ja ulkoilmaan siitä huolimatta, ja mukavaakin siellä on kun ei olla liian pitkään kerrallaan. :)

Sisällä nuo neulahampaiset hirviöt estävät kaiken normaalin liikkumisen, eli me ihmiset laahaamme jalkojamme pitkin lattiaa kulkiessamme, koska a) yleensä sukassa tai lahkeessa roikkuu joku tai b) jos kävelee oikein niin yhtäkkiä jalan alle voi syöksähtää pikkuinen musta makkarakoira. Ja vasta ne vaan mötkötti laatikossa eivätkä tulleet pois sieltä ollenkaan, nyt taas on jo sitten koko talo temmellyskenttänä.

Ruoka naperoille maistuu hyvin, tosin mun tottumuksen mukaan ruokittaessahan ne ei oikein syö ;).. On tuo mittakaava vähän eri amerikanakitapentueella kuin kolmella hiilukkalapsella. :D Nyt penskat on saaneet jo rustojakin jyrsittäväksi, tosin kamala kyttääminenhän siinä on ettei äitikoira vie heti niitä omiin piiloihinsa.

Kuvat on taattua kännykkäräpsylaatua, mutta jotain on kuitenkin! Ipanathan on jo tuosta vähän venyneet koska nää on otettu viime viikon puolella jo, taisi olla kokonaista toinen kerta pihalla vasta silloin.








Olavipojalle on tullut reilummalla kädellä tuota nahkaa, mutta onneks tuleva kotiväki on siihen tottunut kun niin sitä on tanskandogeillakin pienenä.. ;) Tää kuva nyt vielä korostaa jotenkin hullusti tuota kaulaa, ei se nyt ihan NOIN paksu ole. :D

Pentujen vuorokausirytmi on kehittynyt vähän kyseenalaiseksi, meillä kun isäntä lähtee töihin jo aamuyöstä, niin nämä sankarit ovatkin intoutuneet nousemaan seuraksi tuossa neljän korvilla.. ja sitten taas ennen seitsemää. Parhaan päiväajan vetävät sitten lonkkaa ja illalla alkaa taas ralli.

Täytyisi yrittää saada rytmiä vähän käännetyksi aamu- ja iltapäiväpainotteiseksi niin sopisi paremmin "tavallisten perheitten" päiväjärjestyksiin. ;)

Ai niin, Viakin lähti jo ihan pitkälle lenkille tässä yhtenä päivänä oikein villatakki niskassa, Tuiskusedän kanssa rintarinnan. Harmi kun en saanut kännyllä yhtään hepulikuvaa siitä, se kun irrallaan rallitti hangella niin että hampaat vaan loisti riemukkaasti hymyilevässä naamassa! :)

Lunta on, katsokaapas, meidänkin perukoilla satanut aikalailla, piti ottaa kuvat oikein noista tienpenkoistakin kun on nuo standardimittaset aurauskepakot siinä mallina.






Nyt viikolla toivon mukaan saadaan taas paparazzilaatuistakin kuvaa lapsista, ja tyttöpentua haaveilevat voi edelleen ottaa yhteyttä..!
Silmä- ja pentutarkastukset tehdään sitten seuraavalla viikolla, sillä jolloin pennut täyttävät seitsemän viikkoa. Ja sitä seuraavalla viikolla onkin sitten jo luovutuksen aika..


Löysin muuten kännykän uumenista muitakin kuin pentukuvia, tehdään tästä aikapostauksesta tällainen sekalaispostaus, ajankuluahan se tämäkin on.

Tässä on meidän kissaperhe. Harmaa Tenho-eno siinä Niskas-äiteen ja neljän pentunsa kera ruokailee.. Tenho onkin muuten juuri täyttänyt 12v, siis ONNEA! <3 Niin se aika kuluu, tässäkin.


Tässä Niskasen tyttären, Paddingtonin eka saalis! Pitihän se ikuistaa kun pikkuinen kissa lunasti paikkansa hiirenhävittäjänä.

Seuraavaksi luvassa belgimäistä älyn valoa:

Vai vaikuttaisko tuo enemmän tyhjäpäiseltä? :D
Kuvissa meidän Petopetteri, Mustantuiskun Zocfeller.


Lisää talonväkeä, Roopen lemmikkikäärme Raivo. Raivo on näissä vielä pieni, kuvat on otettu varmaan yli vuosi sitten..


Tällainenkin meillä majailee, tai siis nämä molemmat pojat. :D Reko, mun pienempi kersani, sekä siskoni marsu James. Joka tosin on tilapäismajoituksessa. Rekolla on omakin marsu nyt, mutta siitä ei näköjään ollut yhtään kuvaa.

Kaneista ja kanoista ei löytynyt kuvia ollenkaan, niitäkin meillä on.. Ja hieno iso kukko! Pitää kuvailla niitä sitten kesällä kun pääsevät ulkotarhoihin, navetan huonossa valossa ei varmaan paljon kuvia saa otetuksikaan.


Ja sitten, loppukevennykseksi pääsee taas Asko Manninen! Asko sai hienon foliopuvun suojaamaan turkkiaan viimesyksynä, ja näin se sitten siihen upeaan kostyymiinsa suhtautui kun puin puvun sille päälle.. :D Meinasin tikahtua nauruun, nuo takajalat on ku pensselit! :D

Oikeasti puku on hieno ja kätevä, kiitos Tarulle siitä. :) Askokin on sittemmin pukuunsa suopunut ja liikkuu se päällä hyvin mallikkaasti jo. Vielä kun tämä kätevä emäntä muistaisi sen pukea päälle ulosmennessä vähän useammin, niin pääsisi paljon helpommalla mm. siivouksessa..

1 kommentti:

  1. Teilläpä onkin eläimellistä vilinää :) Pennut on yhtäkkiä jo noin isoja ja reippaita!

    VastaaPoista