Kersat jo neljä viikkoa!

Pirpanat venyykasvaakehittyy, ja yhtäkkiä ne neliviikkoissynttäriaamuna tulla tupsahtivat pois pentulaatikosta ihan omin lyhyin pikkujaloin. :) Aiemminkin ne toki olivat päivittäin teputelleet täällä "ulkopuolella", mutta autettuina. Nyt apua tarvitaan vaan niitten saamiseksi takaisin aitaukseensa kun tarve on. Ne on kyllä mahtava kolmikko!

Mä en ole kaupitellut niitä yhtään.
Poikahan on siis silti visusti varattu, ja Olavin uusi kotiväki kävikin tiistaina jo näytillä meillä, sekä tietysti omasta puolestaan katsastamassa lapsukaisen ja liekö mitä muistiinpanoja tekivät metsittyneestä kasvattajasta ja lopusta laumasta.. ;) :D Mukavia ihmisiä, ja ilomielin pikku-Olan Sannan ja Jyrkin mukaan annan muutaman viikon päästä. :)

Tytöistäkin on ollut kyllä kysyntää, mutta mitään varauksia ei ole tehty. Varmasti niille koti löytyy, vaikka se riskihän tässä varaamattomuudessa on että tekisi mieli jättää toinen kotiin. On niin suloista kun Via leikittää lapsiaan, ja sittenhän sillä olisi aina oma leikkikaveri kotona jos toinen neiti tänne jäisi. 
 Mutta katsotaan nyt. Varmaan pitäisi ensi viikolla alkaa mainostamaan kuitenkin, onhan noita koiria meillä ennestään jo niin monta että niillä varsin hyvin pärjätään..
Vaikkei niistä kukaan Vian kans leikikään, ja luonnollinen poistumakin jo valitettavasti kolkuttelee ovella eräälle.. :/

Mutta siis, Ninnu kävi taas kylässä kamera kainalossa, ja tulokset ovat nähtävillä tässä. Kyllä ne vaan on niin mahtavia kakaroita kaikki! Kuvat on otettu tasan neliviikkoispäivänä.

Ensinnä esittelyssä Ekatyttö, "Hippo". Pulska, vähän höntin oloinen teputtaja, joka ottaa viiden askelen matkalla varalta ainakin kakskymmentä vara-askelta ja liikkuu nopeammin taakse- kuin eteenpäin. :D

 Vähän meinaa tuo kuvausalustana oleva sohva upottaa ennestäänkin lyhyitä jalkoja.. ;)




Seuraava poseeraaja on sitten "Noki", hyvin täpäkkä ja tomera neiti, joka osaa komentaa. Se on muutenkin edelleen paljon itsenäisempi muita, ja vauhdikkaampikin monin tavoin. Se lähti aiemmin liikkeelle kuin muut, niin että voipi se olla sitäkin että se on vaan jo paremmin sinut motoriikkansa kanssa. Tai sitten muuten luonteeltaan vauhdikkaampi.

Äitikin saa osansa Nokinenän komennuksista, Vian mielestä se tuntuu olevan tosi kivaa. :D Saapahan leikkiä!




Ja sitten, meidän "Olavi". <3

Olavi on niin ihana, se nukkuu umpisikeästi selällään, on iloinen ja touhukas, mutta niin sylivauva, että sen on pakko päästä kiipeämään syliin leikkien välillä. Se nuolee naamaa ja on heti vastassa kun menee pentulaatikolle (siis jos sattuu olemaan hereillä..). Kertakaikkisen hurmaava pieni poikakoira.





Pennut on viikon verran jo maistelleet kiinteää ruokaa, mutta koska äitikoiralla on kovasti ollut edelleen maitoa, niin ruoka-ajat on tuntuneet olevan vain mallin ja harjoituksen vuoksi. Nyt alkaa huomata että parilla ruokakerralla päivässä jo ihan oikeasti syödäänkin. Sapuskana on ollut mm. raakaa jauhelihaa, bento kronenin pentuvelliä, kermaviiliä, sekä turvotettua pentunappulaa ja välillä emonmaidonvastikkeeseen sekoitettuna. Näitä siis erilaisina kokoonpanoina vaihdellen. Jauheliha ja kermaviili vetävät parhaiten. :)

Oli äiti-Viastakin muutama kuva Ninnun tiedostoissa, laitetaan nekin näkösälle.(Huomatkaa punainen pallo..)

Ja Niko leikittää Viaa (taas se pallo):

Via omi kaikki vinkuvat lelut pennuilta, palloista se repi pillit heti irti, mutta possussa ja pingviinissä vielä on. Tosin niitä saa koko ajan olla ottamassa Vialta pois, muuten niillä ei pentuparat pääsis leikkimään ollenkaan! Nämä lelut toivat siis Olavin tuleva perhe tuliaisiksi, ja Via vissiin ajatteli että hällehän ne kaikki tietenki tuotiin.  Kuvistakin näkyy että rouvalla on pallo mukana aina. ;)

Olavin omasta sinisestä apinasta se ei onneks oo tajunnut, että sen sisällä on vinku. Sitä saa pennut nujuuttaa mielin määrin ja sen kanssa ne myös nukkuvat aina, joten kyllä siihen Olaville jää reilusti tuttuja tuoksuja uuteen kotiin vietäväksi. :)

Pitääkin varustaa vielä kamera valmiiksi tuohon pentuaitauksen nurkalle, ja napsia painikuvia. Nyt niitä leikkihetkiäkin voi jo ehtiä ikuistamaan kun nuo jaksavat nujuta pidempään kerrallaan.