sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Uusia kuvatuksia ja kuulumisia

Ninnu kävi taas perjantaina kameran kanssa kyläilemässä, ja näin saatiin kymmenpäiväisistä (laskinko oikein?) pirpanoista uudet potretit. Minä laiskana en sitten ole saanut kuvia päivitettyä tänne aikaisemmin, mutta tässä postauksessa niitä taas tulee..

                         Ai mun kersoista vai? - Kyselee epätietoinen äiti Liikkalasta.
 

Kersat kasvavat mahdotonta vauhtia, siltä ainakin tuntuu. Tämän aamun punnituksissa jokainen painoi jo yli 600g, iso tyttö johtaa reilusti, sen kuussatanen pamahti rikki jo eilen, mutta nokinokka ja poika menevät suht samoissa grammamäärissä. Ja, tänään myös, tytöillä on SILMÄT! :D Nokinenällä oli aamulla jo molemmat auki, isolla likalla toinen kunnolla ja toinen siristi vasta, mutta poika, se vain haluaa sulkea silmänsä julmalta ja kylmältä maailmalta, se ei ollut edes raottanut vielä. Se vain mammanpoikailee: ;)



Minä jo yhtenä yönä luulin että nyt ne on vilustuneet, kun kuulin unen läpi röhinää ja yskimistä ja muita kummallisia ääniä pentulaatikosta. Nousin ylös ja valvoin ja tarkkailin niitä, mutta ei enää mitään kuulunut. Kunnes taas kun menin itse unille niin kohta sama juttu. Mietin jo pääni puhki että kumpi on suurempi riski, jäädä tarkkailemaan tilannetta viikonloppua vasten, kun tunnetusti silloin on vaikea saada lääkäreitä kiinni jos hätä tulee, vai lähteä kiikuttamaan pentuja paleltumisen uhalla tuonne -30 asteiseen ulkoilmaan ja eläinlääkäriasemalle kaiken varalta?

 No, luojan kiitos kuitenkin asiat ei näyttäneet yhtään niin synkiltä aamulla kun päivä valkeni. Tutkin ja kääntelin ja kuuntelin ja pyörittelin ipanoita ja tulin siihen tulokseen että Vian maidontuotanto se kai vain on pompsahtanut uuteen nousuun lääkekuurin auttamisen myötä ja kersat ovat oppineet kinastelemaan nisistä. Näistä siis seurasi se, että ne rohisivat sitä suurta maidon määrää ja muut oudot äänet olivat pikkupipanoitten uusi taito, murina! :D



           Pikkumies on hyväntuulinen hymypoika, niinkuin kuvista näkyy. <3 Nauttii erikoisesti selällään syömisestä, jokohan tuo lie valmiiksi treenaa että osaa sitten aikuisena poikana vallata sohvan mahdollisimman rennossa selinmakuuasennossa?
 






Kun taas tämä meidän neiti nokinenä. Diiva, drama queen ja minä ite. Osaa taitavasti jo murista ja selälleenhän hän taas sitten ei millään kyllä asetu. Saa nähdä tuleeko tästä sellainen vaativa luonne. Tämä tyttö tahtoo välillä omaa rauhaa ja menee nukkumaan yksin nurkkaan.



 





Tää ykköstyttö on sitten noitten kahden väliltä jotain, paitsi kooltaan. :D Aluksi tämä oli se kiljukaula joka osoitti mieltään joka asiasta kiljumalla, mutta ei enää. Aika lunki pakkaus tuntuu olevan eikä sitä haittaa vaikka äitikin sen vähän työntää vahingossa selän taakse laatikossa. Se punnertaa sieltä ittensä kyllä tissipuolelle hyvin nopsaan. :)


Via äitee antoi muuten eilen suuren myönnytyksen Asko-enolle. Se sai tulla makkariin nukkumaan eikä edes varan vuoksi saanut nokitusta ovella. ;) Asko-enostakin pitäisi tehdä ihan oma postaus kun vain saataisiin siitäkin joitain uusia kuvia.. Niiiinnnuuu..!! :D

Noh, jälleen, näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

1 kommentti: